MUISTISAIRAAN VANHUKSEN YKSINÄISYYS

Sanalla yksinäisyys tarkoitetaan ahdistavaa tunnetta, joka syntyy, kun sosiaalisiin suhteisiin asetetut toiveet ja todelliset kokemukset eivät vastaa toisiaan. Yksinäisyys eroaa sosiaalisesta eristäytymisestä ja eristämisestä, jotka tarkoittavat ihmissuhteiden puutetta.

• Yksinäisyys, eristäytyminen ja eristäminen ovat ikäihmisten keskuudessa suuri ongelma – myös laitoshoidossa.

Erityisen haitallista ja sairaudenkulkua edistävää on, jos muistisairaan vanhuksen liikkumista kevein perustein ja liian aikaisin rajoitetaan, tai häntä lääkitään tarpeettomasti. Haitallista on myös, jos muistisairas sen lisäksi ”unohdetaan” ja hänen annetaan vajota yksinäisyyteen.

Muistisairaus vaikeuttaa vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa. Se altistaa vanhuksen yksinäisyydelle ja omaan sisäiseen maailmaan vetäytymiselle. Vetäytyminen vuorovaikutuksesta puolestaan edistä muistisairautta.

• Eristäytymiskehitystä kannattaa pyrkiä kaikin keinoin hidastamaan, jotta vältetään pahaenteinen ja syvenevä yksinäisyyden ”kierre”.

On tärkeää, että muistisairas vanhus voi olla osallisena tai hänellä on ainakin mahdollisuus seurata muiden ihmisten toimintaa. Hänen vierelleen on myös pysähdyttävä ja hänelle on muistettava puhua.   

Yksinäisyys vaikuttaa sekä mieleen että kehoon

Sosiaalinen eristäminen, kontaktien ja tuen puute sekä hankalat sosiaaliset suhteet voivat aiheuttaa muistisairaassa vanhuksessa tarpeettomuuden, turhautumisen tai turvattomuuden tunteita. Vanhus reagoi niihin itselleen ominaisella tavalla, kapinoi tai vetäytyy itsekin kaikesta kanssakäymisestä.

• Viimeistään silloin on pysähdyttävä ja otettava vanhuksen ja häntä hoitavien henkilöiden välinen vuorovaikutussuhde rehelliseen tarkasteluun.   

Elovainion ja Komulaisen (2023) mukaan yksinäisyydellä ja sosiaalisella eristyneisyydellä on yhteys myös vakaviin somaattisiin terveysongelmiin. Yksinäisyys aktivoi aivoissa samoja alueita kuin fyysinen kipu ja aiheuttaa nälkään verrattavan puutostilan aivoissa.

Yksinäisyyden on todettu olevan yhteydessä myös vastustuskyvyn heikkenemiseen ja lyhyempään elinikään (Bzdok & Dunbar 2020).  

Joissain tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että kohonnut kuolemanriski liittyy yksinäisyyteen ja yksinäisyyttä potevien ihmisten fysiologiseen stressiin. Pitkä ja jatkuva stressi voi altistaa esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeille ja ennenaikaiselle kuolemalle.  

Fosterin ja kumppaneiden (2023) mukaan omaisten ja ystävien vierailuilla vanhuksen luona on suotuisa vaikutus vanhuksen vointiin. Omaisten yhteys myös syvemmin muistisairaaseen vanhukseen on laitoshoidon aikana pyrittävä mahdollisuuksien mukaan säilyttämään.

• Vanhuksen ja omaisten kanssakäyminen vaatii usein henkilökunnan aktiivista tukea.

Muistisairasta voidaan suojata yksinäisyyden tunteelta

Tiikkaisen (2006) siteeraama Weiss kuvailee ihmissuhteisiin liittyviä tarpeita, joiden täyttyminen suojaa yksinäisyyden tunteelta.

Nämä tarpeet ovat:

• “Kiintymys, joka tyydyttää läheisyyden ja rakkauden kaipuun tuoden turvaa ja lohtua.” Hoitopaikan ilmapiirin ja hoitavien henkilöiden suhteen vanhukseen on oltava mahdollisimman lämmin, kotoisa ja luonnollinen.

• “Liittyminen, joka mahdollistaa yhteisten kiinnostuksen kohteiden jakamisen ja identiteetin rakentamisen.” Vanhukselle on tarjottava yksilöllisesti valittuja ja hänen omaan kiinnostukseensa perustuvia mahdollisuuksia osallistua eri toimintoihin tai tilaisuuksiin.

• “Arvostus, jolloin ihminen kokee, että muut arvostavat hänen kykyjään.” Vanhukselle voidaan tarjota mahdollisuus osoittaa kykynsä esimerkiksi laulajana tai leipurina. Hoitava henkilö voi osoittaa arvostuksensa muistisairaan saavutuksia kohtaan myös olemalla kiinnostunut hänestä ja hänen tarinoistaan.

• “Avunsaannin mahdollisuus, eli luottamus siihen, että saa apua, kun sitä tarvitsee.” Hoitavan henkilön tai henkilöiden on oltava mahdollisuuksien mukaan aina vanhuksen näkyvillä. Vanhuksen pyyntöjä tai huolenaiheita on myös pysähdyttävä kuuntelemaan. Se vie usein vain hetken, mutta pysähtymisen merkitys vanhukselle on suuri.     

• “Neuvojen saanti, eli mahdollisuus saada neuvoja niitä tarvitessaan.” Muistisairauden alkuvaiheessa vanhus kysyy itse neuvoja ja hänelle on niitä annettava. Myös myöhemmin vanhus tarvitsee ohjeita, mutta hoitavan henkilön on varauduttava siihen, että vanhus ei aina kykene niitä vastaanottamaan tai noudattamaan.     

• “Hoivaaminen, jolloin voi huolehtia toisen hyvinvoinnista.” Muistisairas vanhus voi tyydyttää hoivaamistarvettaan huolehtimalla puolisostaan, muista vanhuksista, vierailijoiden lapsista, lemmikeistä ja jopa nukesta, joka on hänen silmissään muuttunut hoivan tarpeessa olevaksi lapseksi.

Yksinäisyyden kokemus syntyy, jos useampi näistä tarpeista ei täyty. Weiss’in luettelemiin tarpeisiin on kiinnitettävä huomiota myös laitoshoidossa ja pyrittävä vastaamaan niihin yhdessä omaisten kanssa.

Tärkeintä kuitenkin on, että muistisairas voi kokea tulleensa ymmärretyksi. Ymmärretyksi tulemisen tunne antaa Reis’in ja kumppaneiden (2017) mukaan kokemuksen sosiaalisesta yhteydestä toiseen ihmiseen ja murtaa yksinäisyyden.

Morelli ja muut (2013) perustelevat asian tärkeyttä sillä, että ymmärretyksi tulemisen tunne aktivoi aivoissa aluetta, joka antaa tunteen asian tai tilanteen palkitsevuudesta.

• Ymmärretyksi tulemista voidaan osoittaa sanoin, ilmein ja elein – vilpittömällä ja osaavalla kohtaamisella.  

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä

Lisätietoa mm.

Bzdok, D. & Dunbar, R. I. M. (2020). The Neurobiology of Social Distance. Trends in Cognitive Sciences, Vol. 24, No. 9.

Elovainio, M. & Komulainen, K. (2023). Yksinäisyys, sosiaalinen eristyneisyys ja terveys. Duodecim 139(7), 571–576. Noudettu 10.10.2023 osoitteesta https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo17628.pdf

Foster, H.M.E., Gill, J.M.R., Mair, F.S., et.al. (2023). Social connection and mortality in UK Biobank: a prospective cohort analysis. BMC Med 21, 384 (2023). https://doi.org/10.1186/s12916-023-03055-7

Morelli, S. A., Torre, J. B., & Eisenberger, N. I. (2013). The neural bases of feeling understood and not understood. Social Cognitive and Affective Neuroscience, 9(12), 1890– 1896. https://doi.org/10.1093/scan/nst191

Reis, H. T., Lemay, E. P., & Finkenauer, C. (2017). Toward understanding understanding: The importance of feeling understood in relationships. Social and Personality Psychology Compass, 11, Article e12308. https://doi.org/10 .1111/spc3.12308

Tiikkainen, P. (2006). Vanhusiän yksinäisyys. Seuruututkimus emotionaalista ja sosiaalista yksinäisyyttä määrittävistä tekijöistä. [Väitöskirja]. Jyväskylän yliopisto, liikunta ja terveystieteiden tiedekunta.