Ihminen häpeää itsessään sitä, mitä hänessä ei ole ymmärretty, hyväksytty ja arvostettu. Useimmille vanhuksille häpeän tunne on tuttu. Samoin kuin luunappi, tukkapölly ja piiska, joiden avulla heihin on istutettu kuuliaisuus ja samalla häpeä.

Lähes kaikki ihmiset kokevat jonkinlaisen trauman elämänsä aikana. Sen voi aiheuttaa yksittäinen tapahtuma tai pitkäaikainen altistuminen esimerkiksi huonolle kohtelulle tai olosuhteille. Trauma voi olla tietoisuuden ulottumattomissa, mutta elämyksinä läsnä.

Muistisairaan vanhuksen hoidossa on hyvä unohtaa perinteinen ajatus siitä, että menneisyyden tapahtumia voidaan, tai niitä pitäisi käsitellä vain sanallisesti ja oivallusta tavoitellen.

Muistisairaan kohtaaminen on taitolaji. Sen oppii helposti jokainen, jolla on tilannetajua ja sydän paikallaan. Kumpaakin on oltava sen verran kuin hyvät käytöstavat vaativat.

Muistisairas ja hänen hoitajansa joutuvat kohtaamaan monenlaista kärsimystä. Erikssonin kärsimysteoriaa soveltaen voimme ymmärtää mistä on kysymys.

Muistisairas vanhus sijoittaa symbolihenkilöön aiemmin kohtaamansa henkilön ominaisuuksia ja kohdistaa häneen alkuperäisen henkilön ”ansaitsemia” vihan, epäluulon, katkeruuden, luottamuksen, ihailun tai vaikka ihastuksen tunteita.

Muistisairaan harha-aistimukset, joita ennen saatettiin nimittää harhoiksi, johtuvat käytännöllisesti katsoen aina elimellisestä syystä. Ne selittyvät pääosin aistinelinten vaurioilla tai niiltä saadun viestin väärintulkinnalla.

On tärkeää, että muistisairas vanhus voi olla osallisena tai hänellä on ainakin mahdollisuus seurata muiden ihmisten toimintaa. Hänen vierelleen on myös pysähdyttävä ja hänelle on muistettava puhua.

Muistisairaan vanhuksen kyvyttömyyttä ilmaista tunteita sanallisesti tai kasvojen ilmeillä ei saa pitää tunteettomuuden merkkinä. Myös muistisairauden vaikutus loogiseen päättelykykyyn voi olla huomattavasti heikompi tai valikoivampi kuin uskomme.

Kokemukset vaikuttavat siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä ja toisiin. Usein vielä aikuisenakin ihminen määrittelee itsensä sen kautta, kuinka hän on tullut – tai ei ole tullut – nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi.

Läpielämisessä yhdistyvät ajattelu, tunne, toiminta ja käyttäytyminen. Koska muistisairaus vaurioittaa kognitiivisia toimintoja ja johtopäätösten tekeminen vaikeutuu, vanhus ottaa avuksi eläytymisen asiaan.

Kun muistisairas aloittaa keskustelun, hän ei tee sitä sattumanvaraisesti. Aloitteeseen kannattaakin suhtautua kaikella vakavuudella ja tarttua tilaisuuteen kuulla häntä.

Kaikki ihmiset kohtaavat elämässään vaikeita asioita, Jopa niin vaikeita, että ne on vain unohdettava, jotta jaksaa jatkaa. Ikääntymisen myötä ne kuitenkin pyrkivät nousemaan päivänvaloon ja vaativat tulla kohdatuiksi.

Elämä voi olla turhauttavaa tai pelottavaa ja muistihäiriö tuo siihen vielä oman lisänsä. Vanhus elää muistoissaan torjuakseen nykyisyyden ikävyyttä tai stressiä ja on hyvin inhimillistä ja jopa tavallista lohduttautua hyvillä muistoilla.

Ajan tasalla pysyminen ei ole muistisairaan vanhuksen hyvinvoinnin mitta. Tärkeämpää on, että hän saa käsiteltyä vaivaamaan jääneitä menneisyyden tapahtumia.

On lohdullista tietää, että yli 90 % ihmisten viestinnästä on sanatonta, ja meillä on edelleen yhteinen kieli käytössämme myös puhekykynsä menettäneen muistisairaan vanhuksen kanssa.

Kerron tässä blogissani aitoja esimerkkejä muistisairaiden elämästä ja selitän tapahtumien taustoja. Eväät siihen olen hankkinut vuosikymmenten vanhustyökokemuksella ja monipuolisilla opinnoilla.