MUISTISAIRAAN TUNTEET JA LOGIIKKA

Muistisairauden oireet ovat hyvin moninaisia, ja niiden vaikeusaste ja eteneminen ovat eri ihmisillä erilaisia. Oireet myös vaihtelevat vanhuksen voinnin mukaan.

Tunteet eivät katoa, niiden ilmaiseminen vain vaikeutuu

Vanhuksen kyvyttömyyttä ilmaista tunteita sanallisesti tai kasvojen ilmeillä ei saa pitää tunteettomuuden merkkinä. Myös estotonta tunteiden ilmaisua on ymmärrettävä.

Herra S. kävi joka ainoa päivä katsomassa vaimoaan, joka istui pyörätuolissa, eikä pystynyt enää puhumaan. Myös miehestä tuli tervetullut osa osaston arkea. Kun herra S. tuli käymään omana syntymäpäivänään, hoitaja onnitteli häntä – ja halasi.

Halatessaan hoitaja tavoitti vaimon tuskaisen katseen ja tajusi tilanteen. Hän riensi halaamaan myös vaimoa ja onnitteli häntä upeasta miehestä, joka aivan ilmiselvästi rakasti vaimoaan yli kaiken.

Pidäkkeetön tunteiden ilmaisu on tavallista, kun ajan taju hämärtyy ja sosiaaliset pelisäännöt menettävät merkityksensä. 

Herra K., piinkova ja jopa röyhkeän maineen hankkinut poliitikko ja liikemies itki avoimesti aina kun hän kuuli sanan äiti.  

Looginen päättely toimii ja puhekykykin voi palautua

Muistisairauden vaikutus loogiseen päättelykykyyn voi olla huomattavasti heikompi tai valikoivampi kuin uskomme. On hyvä olla tarkkana, huomata ja iloita jokaisesta vastaan tulevasta yllätyksestä.

Olemme saaneet nähdä, miten puhekykynsä jo menettäneet vanhukset pystyvät pukemaan ajatuksiaan sanoiksi, jopa täysin loogisiksi lauseiksi. 

Rouva M. oli jo menettänyt kasvojensa ilmeiden hallinnan ja pystyi kävelemään vain kahden hoitajan taluttamana. Hän imeskeli sormiaan ja kykeni lausumaan vain kaksi sanaa, jonka jälkeen puhe muuttui yhden tavun toistamiseksi.

Aamupesun jälkeen kuivatellessa rouva M. sanoi hoitajalle, sormella tossupinoa osoittaen: ”Tuosta jos ottais, ei tarvis avojaloin kulkea.”

Vanhus saattaa olla jo täysin puhumaton, puhe voi olla vaikeutunut tai sanat menevät sekaisin ja puheen takana olevasta ajatuksesta on vaikea saada selvää. Sitä kannattaa kuitenkin tavoitella ja uskoa siihen, että kyseessä on aina merkittävä ja kuuntelemisen arvoinen viesti.

Herra K. oli jo kotona ollut vuosia puhumaton ja sama jatkui vanhainkodissa. Eräänä päivänä osastolle tuli nuori perhe, jonka lapsi istui sateenvarjorattaissa. Herra K. riensi varoittamaan vanhempia siitä, että lapsen jalat saattavat jäädä pyörien väliin. Tämän tapahtuman jälkeen herra K. lakkasi taas puhumasta.

Samoin kuin kyky tuntea myös kyky ajatella voi säilyä lähes koskemattomana. Muistisairas ei aina saa ajatuksiaan ilmaistuksi, toisinaan asia tulee hyvin selväksi.    

Osastolla puhuttiin asukkaille paljon, saatiinpa vastaus tai ei. Eräs hyvin puhelias hoitaja tupsahti huoneeseen, jossa oli päivälevolla liikuntakyvytön ja puhumaton rouva. Hoitaja jutteli tavalliseen tapaansa ja huomasi, että huoneen ikkuna oli auki. ”Laitanko sen kiinni?” hän kysyi. ”Anna olla auki vaan!” kuului tumma ääni vuoteesta.

Yllättynyt hoitaja tutki myöhemmin rouvan sairauskertomusta, jossa toistui vuosi vuodelta merkintä ”ei ole puhunut vuosiin”.  

Välähdyksen ihmisestä ennen hänen sairastumistaan voi toisinaan nähdä myös hyvin syvästi muistisairaiden ja jopa vuodepotilaaksi taantuneiden vanhusten silmissä. Sen katseen nähtyään ymmärtää, että ei voi mitenkään tietää, mitä sairastuneen mielessä liikkuu – ja oppii kohtaamaan hänet vertaisenaan.       

Oli vuoden 1976 lokavaalien aika ja vaalitoimitsijat tulivat tarjoamaan vanhuksille mahdollisuuden täyttää kansalaisvelvollisuutensa. Kun päiväsalissa kävijät loppuivat, toimitsijat siirtyivät vanhainkodin sairasosastolle.

Puheenjohtaja, iso ja ryhdikäs herra katsoi korkealta jokaiseen vuoteeseen ja kysyi: ”Vieläkö Tekin haluatte äänestää?” Vastauksia ei kuulunut. Viimeisessä vuoteessa makasi pieni ja osittain sikiöasentoon käpertynyt rouva, joka kajautti kysymykseen vastauksen: ”’Matti Meikäläinen’, numero 26, Kokoomus!”  

Näin monen vuoden jälkeen en enää muista, oliko ”Matti” todella ehdokkaana noissa vaaleissa. Pieni rouva kuitenkin mitä ilmeisimmin ymmärsi, mistä delegaation vierailussa oli kysymys. 

Jos haluat saada tiedon uusista julkaisuista sähköpostiisi, liity postituslistalle täältä

Lisätietoa mm.

Feil, N. (1993). The Validation Breaktrough. Simple Thechniques for Communicating with People with ”Alzheimer’s-Type Dementia”. York, Pennsylvania USA: The Maple Press Company.

Porkka, S-T. (2021). Yhteyden luomisesta syvästi dementoituneeseen vanhukseen. Teoksessa K-M. Leskinen & N. Rita (toim.), YHTEYS. Psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä (s. 184–201). Espoo: Prometheus kustannus.